Löysin eilen ensimmäisen voikukan, vaikka kevät alkoikin virallisesti vasta tänään. (Hukkasin avaimeni.)
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, ja ne ovat kuitenkin koulurakennuksen sisällä. Minulla on yksi päivä aikaa etsiä ne, vaikka olenkin jo nyt aika fucked up. En osaa kertoa vanhemmille. Minusta tuntuu, että ne vihaavat minua muutenkin jo tarpeeksi.

Koulu menee päin paskaa. Minun numeroni laskevat kaunista kaarta alaspäin - eikä kukaan suostu uskomaan, että minä en oikeasti välitä. (Välitänpäs, mutta en halua että ne tietävät. Koska minä olen aika vahva.) Ne eivät anna minun olla.

Lähden maanantaina Englantiin. Pelottaa, mitä huominen ja ylihuominen tuovat. Päivät ja kuukaudet, jotka ovat vielä edessä. (Feel I don't belong.)