(Anna mun olla ja unohtaa.)

Olen ihan okei. Loma alkoi tänään. Oli keväinen päivä, krookukset kukkivat ja aurinko lämmitti. Ihmiset pukeutuivat kouluun, karnevaalit alkavat. Katselin One Tree Hilliä ja piirsin kuvan.

Yksinäinen. Jos pitäisi yhdellä, vain yhdellä sanalla kuvata minua. Aloin kirjoittamaan uudestaan, oranssiraitaisesta, vähän särkyneestä Mollista. Itsestäni. Ehkä, after all, voin olla ihan kunnossa. Sitten joskus.

Ihmisillä oli tapana kutsua minua Molliksi. Niillä, joiden kanssa minä särjin jäälauttoja vesilätäköiden päällä. Niillä, jotka vähitellen, suloisesti, rikkoivat minun identiteettini ja veivät satumaahan.

Ei saisi rikkoa ihmisiä. Tai minunlaisiani.