Minun teki mieli karjua uskonnonopettajalle. Karjua kaikki suru ja ikävä pois. Kertoa, millaista on, kun jokaisen illan toivoo olevan viimeisensä. Ettei aamulla täytyisi nousta ja odottaa kahtatoista tuntia ennen kuin voi taas nukahtaa ja päästä kaikesta hetkeksi eroon. Olin vain hiljaa, en katsonut silmiin.

Joskus minä vihaan niitä. Toivon, että niille olisi syntynyt toisenlainen tytär. Kaunis ja sellainen, jolla ei ole tarvetta itkeä jokaisena päivänä. Miksi ne ikivä hankkivatkaan minut?

(Vittu.)

Haluaisin antaa merkin ja saada jonkun kuuntelemaan edes muutamaksi minuutiksi. Jonkun jolle voisi itkeä kaiken tämän pois, niin että jäljelle ei jäisi enää mitään. Eivät ne huomaa. Tahtoisin lopettaa päivän, viikon, kuukauden. Tahtoisin lopettaa tämän vuoden tänä iltana.