Tänään tuntuu onnelliselta. Kursivoisin onnellisen, jos omatuntoni ei kolkuttaisi.

Tänään on kaunis päivä, soitin Debussyn viisisivuisen kappaleen vihdoinkin melkein täydellisesti, ja cresendot soljuivat mukaan itsestään. (Olet todella kaunis.)
Ehkä minä jaksan huomisen, huomisen aamun ja hymyt ihmisten suilla. Muistan, millaista oli silloin joskus kun jokainen minuutti oli täynnä odotusta.

(Oranssi paperikuu loistaa taivaalla - valaisee meidän verkkokalvomme. Iirikset välkkyvät.)

Sellaista sattuu. Ihmiset rakastuvat elämään.